?

Log in

No account? Create an account

Transcended transmission

Friday, June 29, 2007

6:07PM - Chuck & Maty

Olen ihan joogafiiliksissä. Taitavia opettajia lämpimiä ihmisiä.

"You cannot over-do balance"

"Find zero"

"Move towards the center"

"Engage action towards infinity, not to some finite image of the posture" (tai jotain sellaista)

Monday, June 11, 2007

2:18AM - Harjoitusohjelma

Harjoitusohjelma. Sellainen kuin oli joskus urheiluaikoina, tosin nyt vaan erilaisiin asioihin keskittyvä. Tavoitteiden asettelu, olosuhteiden huomiointi, harjoitusten etenemisen seuranta. Sellaisen teen. Tänään olin lenkillä, lyhyt mutta tarpeellinen sellainen.

Kaikkea paskaa paljastu lapsuudesta, niin tunteiden kuin tiedonkin tasolla. Ehkä jotain hyvääkin on lapsuudessani tapahtunut, ehkä. En muista.

En voi käsittää.

Ehkä muutan, ehkä pysyn tässä. En löydä mitään perustaa, jonka avulla tehdä päätöksiä. Tai no löydän, mutta tuskin kovinkaan moni muu ajattelee sitä perustaksi. No siitä en nyt puhu.

En nyt taida puhua mistään muustakaan.

Friday, June 8, 2007

3:36PM - Ensimmäinen terapia

Elämäni ensimmäinen terapiasessio, potilaana siis, tai no ehkä asiakkaana pikemminkin. Terapeutti vaikutti ihan läsnäolevalta ja ammattilaiselta, ihan mukava täti kaiken kaikkiaan. Itse sessio sujui kanssa ihan hyvin. Sain kerrottua asioista ja terapeuttikin tuntui saaneen kuvan tilanteestani ja sen syistä. Ens perjantaina uudestaan. Tästä tää alkaa.

Kohta pitäisi kai siivota. Meidän molempien äidit tulossa kylään.

Eilinen laulutunti oli hieno kokomus myös. Opettajani kertoi totesi minulla olevan laaja ja joustava ääni. Työnä on siis löytää polku tuon äänialan lävitse ja sitä tunnuimme työstävän. On huikeaa nähdä miten äänikin voi harjaantua. Kertoi myös äänen kehittyneen selkeästi ja alemmat äänet soivat jo hyvin ja kauniisti. Uskoin häntä ja kyllä oikeastaan kuulin sen itsekin. Mutta kyllä on vaikea uskoa jotain sellaista, josta joskus lapsena on saanut murska-arvion. Ei sillä väliä, vaikka arvion olisi tehnyt joku super-idiootti jos on ollut vaan jotenkin herkkänä ja vailla turvaa, niin sitä on saattanut ottaa jonkun asian absoluuttiseksi totuudeksi, vaikka se ei sitä ole.

Eikä tarvi olla edes lapsi ottaakseen jonkun ajatuksen varjostamaan elämäänsä. Olen ollut käsittämättömän sinisilmäinen, naivi - näitä piirteitä muutamat ihmiset elämäni varrella ovat käyttäneet kanavana satuttaakseen minua. Ei välttämättä laskelmoidusti ja tarkoituksella, mutta vahingossa kaivaneet liian kovat aseet esiin, kun oma paha olo on vaatinut puollustautumista. Haen voimaa, jotta voisin antaa heille anteeksi ja vapautua tuskasta.

Thursday, June 7, 2007

10:18AM - The next day

On krapula ja juon hyvää päivää sitrusjuomaa, maku ei ole kummoinen, mutta siinä on kofeiinia ja c-vitamiinia. Kohta alkaa laulutunti. Pohkeita särkee. Saisin varmaan kantapäät maahan ardho mukha svanasanassa, jos en dokaisi niin paljon. Muutenkin varmaan jooga saavuttais uusia ulottuvuuksia. Ravintoakin voisin tarkistaa ja syödä vaikka paljon vähemmän sokeria.

Niin kaikennäköisiä asioita pitäis muuttaa.

Yritän systemaattisesti romuttaa suhdettani. On aivan kiistattoman selvää, että rakastan ja tunnen sen monella tasolla. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän. Ehkä sitten haluankin jotain muuta kuin rakkautta. Kuka olisi niin idootti? No minä näköjään. Osaan lähteä suhteesta ja jättää taakseni pahaa mieltä, sen kyllä osaa. Tuon "jalon" taidon opetti isäni, kun olin 6 v (sitä edeltävät vuodet oli opetusta siitä, miten tehdään omasta ja muiden elämästä helvettiä).

Tuntuu paremmalta syyttää muita, kuin ottaa vastuu omista teoistaan. Asiat kuulemma pitää kohdata. Miksi ihmeessä? Ainahan sitä voi työntää pään pensaaseen, tai myrkyttää se pensas ensin ja sit vaikka tuikata tuleen. Saatana.

Mulla on eka terapiasessio perjantaina klo 10. Ehkä nää avautumiset pitäis säästää sinne. Joku työnantaja-yhteistyökumppani-asiakas-oppilas (tai joku muuten vaan ahdasmielinen) näkee nää mun juttuni ja muodostaa musta totaalisekopää kuvan (ollen siinä ehkä oikeassa). Kukaan ei enää juo lasillistakaan viiniä seurassani ja varovaisessa vilkaisussa näkyy pohdinta, että alkaakohan tuo kohta skitsorumbansa.

Mut nyt sinne laulutunnille.

Wednesday, June 6, 2007

11:37PM - Veroja

Olin tänään uusien yrittäjien vero-infossa. Oli ihan kivaa. Tuntui hyvältä olla kaltaistensa keskuudessa tai ainakin jokseekin samassa tilanteessa olivien ihmisten kanssa. Tosin tuskin niillä on asiat yhtä päin helevettiä, kuin mulla, mut anyway, tuntui helpolta olla siellä. Mulle jopa juteltiin. Hyvä energia. Enkä verojen maksu ei olekaan niin paha asia, kuin olen itselleni mantran omaisesti taonnut.

Osaan muitakin mantroja, mutta negatiivisuus, kärsimys ja epäoikeudenmukaisuuden tuska tuntuu olevan niitä tunnetiloja, jolloin koen todella olevani elossa. Jos voisin olla onnellinen ja vain antautua, tuntuu kuin kuolisin, pakko tehdä sitten jotain, yleensä helppo ratkaisu on juoda alkoholia. Sitä teen säännöllisen epäsäännöllisesti, kausittain varsin useinkin. Täytän alkoholistin tunnuspiirteet, mutta mikä minut erottaa "oikeasta" alkoholistista on se, että en tunnustaudu sellaiseksi. No tästä taas voisi sanoa, että alkoholismin kieltäminen estää sen hallitsemisen. No kaikki tää on tiedossä ajatuksen ja älyn tasolla. Mutta silti usein dokaan sen sijaan, että yrittäisin jotain muuta.

By the way, nytkin olen juonut. Kuten niin monesti muulloinkin tänne kirjoittaessa.

Toisaalta, minulla ei ole mitään ongelmaa olla ilman alkoholia, olen testannut tämän monesti. Jos vain päätän, niin en vaan juo. Pystyn jopa siihen, että halutessani pysyn kohtuullisissa rajoissa. Kyse on vaan siitä, että en tahdo pystyä. Ehkä näistä voisi puhua jossain ryhmissä, vähän samalla tapaa kokea yhteyttä kuin yrittäjien kanssa. Se varmasti toimisi. Mutta matka sinne on pitkä. Tai sitten ei.

Alkoholisti on voimakas leima, en halua saada sellaista leimaa. Mulla riittää ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille ja kriiseille - KUNHAN ne eivät esiinny omassa elämässäni. Vähän rajallista kyllä. Aika vitun rajallista. Mutta en rakasta itseäni se nyt on ihan selvää, olen minuuteni orja, jota en edes kohtele hyvin. Hankin itselleni ehdoin tahdoin pahoinvointia, koska se on ainoa keino johon tunnen maailman oikeasti reagoivan. Äiti antoi kiukulleni periksi niin usein, että se on nyt kiveen hakattu strategia selvitä elämässä. Kaikki, jotka resonoivat mun vihani kanssa ovat liittolaisiani. Puhtaat selkeät sielut haluan jyrätä, vitun onnelliset!

Eli en siis halua olla onnellinen. Mikä elämä se nyt oikein on olevinaan? Toteutan jotain saatanallista näytelmää, tai jumalallista, whatever, mutta selkeää on se, että en ainakaan elä tätä hetkeä. Elän analyysin analyysin analyysin analyysin paralyysia tulkittuna suodatettuna muokattuna blurrattuna (en tiedä suomen sanaa tuolle termille)..... Olen jo mieleni sopukoissa enkä näe enää mitään.

Olen henkisesti sokea.

Kalja loppuu kohta. 4 tölkkiä Nikolaita takana. Vittu. Mitä nyt tehdä?

Tuesday, June 5, 2007

7:50PM - päiväkirja

Ostin tänään päiväkirjan ja sain sanottua (kirjoitettua) asioita. Ilman vastarintaa. Pystyin ehkä luopumaan tulkinnasta.

Heräsin tänään puhelimen ääneen hieman yhdeksän jälkeen, soittaja pyysi lähettämään minulle kasvokuvani ja pohti että eikö joogit yleensä herää jo kuudelta. Mumisin, että mulla oli eilen työmatka (niinku jotain olis muka tarvinnu selittää, ei olisi).

Tulin eilen Tampereelta Helsinkiin Taksilla, perillä oltiin rautatieasemalla noin puoli kolme. Matkan aikana sain kuunnella humalaista, mutta myös nokkelan humoristista läppää seurueelta, joka siis jakoi kohtaloni asemalle jäämisessä viimeisen junavuoron peruuntuessa. Puolen matkan ajan koko kanssa matkustajakunta sai seurata takapenkkiläisen tytön draamaa puhelinkeskustelun muodossa. Puhelun jälkeen hän vielä hetken yritti salailla draaman ydintä, mutta vuoti tiedon kuitenkin myöhemmin (tosin se oli jo arvattavissa keskustelusta). Taksimatkan tarjosi VR, josta se köyhtyi n. 300 e, jonka valtio repii taas selkänahoistamme.

Vastapäätä oli venäjän, suomen ja englanninkielentaitoinen pariskunta. Keskenään ne puhuivat venäjää. Miehellä oli kitara ja naisella marsu. Olivat kihloissa. Kait onnellisia. Tyttö oli viehettävä. Miehiä en koskaan ehdi katsella, kun menen aina niin sekaisin naisista.

Pään-sisäinen ja pään-ulkoinen elämä ovat tällä hetkellä varsin kaukana toisistaan. Elän lähinnä muistoissa ja toiveissa, ehkä eniten juuri toiveissa. Toivon erotiikkaa, eksotiikkaa, ekstaasia, elämyksiä, edistymistä, eheyttä... mutta en tee mitään, koska pelkään epäonnistumista.

1:24PM - Pitkästä aikaa

Yritin jo perjantaina postata tän tänne, mutta sit koko journal räjähti. Ehkä nyt sit toimii. Tää on siis jo vähän vanhaa tunnelmaa...

Eilen oli viimeinen ohjaus ennen kesätaukoa. Oppilaita paikalla kokonaista kaksi, joille puhuin mantroista. Hyvä fiilis jäi viimeisestä tunnista. Tunnilta kotiin mennessä törmäsin metrossa Tiinaan, viehettävä alku lomalle. Tauko ohjauksessa on hyvä asia, ehdin latautua uusin kuvioin syksyyn, jolloin mulla tulee olemaan ainakin 3 tuntia viikossa ohjauksia. Normaalit tietsikkatyöt jatkuvat varmaan yli kesän, ehkä tosin niissäkin pidän silloin tällöin taukoa.

Olen pohtinut paljon egoa ja pyydystänyt omaani. Egoni on huomannut asia, eikä ole mielissään. Se tahtoo olla minä ja pitkään siihen olen samaistunutkin. Nyt olen saanut sen hieman nälkiintymään ja suuttumaan. Hyvä. Tosin se ei ole kivaa katsottavaa sen riehumiset, ei itselleni, eikä muille.

Jooga ei satu tällä hetkellä. Ei ainakaan sillain väärin. Ohjaaminen tuo uusia ulottuvuuksia omaan harjoitukseen.

Laulu tuntuu myös hyvältä, viime tunnilla oli hienoa saada *todella työskennellä* äänen kanssa. Aikaisemmin ei ole oikein löytynyt otetta sen virittämiseen. On valaisevaa huomata, että siihenkin on mahdollisuuksia. Musiikki, tanssi ja kaikki luova tervetuloa.

Tässä vähän verryttelyä, ehkä voisin kertoa joistain vaikeammista asioista. Here goes - Aloitan terapian ensi perjantaina. En tiedä miten kyseisen terapeutin kanssa toimii yhteys, mutta ajattelin koittaa. Kuitenkin on selvää, että mieleni tarvitsee hoitoa. Olen aiemmin kuvitellut, että tällainen kärsiminen on normaalia, mutta olen huomannut, että on mahdollista olla terveempi. Oman itseni kanssa kaikki on jotenkin hallinnassa, mutta jos elän vain omassa egossani, niin tuskin olen kovin onnellinen sillain.

Hoitoja en ole juuri tehnyt, nyt kun ei ole paikkaa. Toivottavasti voin taas tehdä niitä lisää. Sailaa olen hoitanut, mutta niin harvoin, että ihan hävettää. Joogaohjaus on kuitenkin vähän kuin hoitaminen, eli ihan ilman mitään tässä ei ole ollut.

Om

Saturday, May 5, 2007

12:03AM - Tekoja, olemista, tekoja, olemista....

Tänään pidin ensimmäisen oman mysore tunnin. Olen toki mysore tunteja pitänyt, mutta en omalle ryhmälleni. Oli aika mahtavaa ja samalla tosi haastavaa. Tuntuu kehossa ja mielessä edelleen. On tuo jooga niin voimakas asia. Ohjatussa voi säädellä energiaa ja tehdä asiat ns. turvallisiksi. Mutta mysore harjoitusessa ihmiset kohtaavat mörkönsä.

Paras tunne mitä voi olla on tunne kun auttaa toista ihmistä. Mikään muu tunne ei voita sitä. Ei sitten mikään. Tai toisaalta... Sitten kun joku auttaa sinua tavalla, jota et ole osannut edes kuvitellla niin sitten... Ja tästä inspiroituneena laitan hyvän kiertämään ja teet saman tai pistät vielä paremmaksi, niin tunne räjäyttää todellisuuksia.

Huh. Itkettää, vaikka itse sanoinkin. (insert here big happy smiley)

Todellinen voima on yhteydessä. Erillisyys on egon kieltä. Rakastan kaikkia oppilaitani ja rakastan kaikkia opettajiani. No nehän ovat yksi ja sama Itse, kuten myös tietoisuus joka kirjoittaa tätä tekstiä. Eikö olekin valtavan kaunista! Tehän näette näin myös? Ainakin joskus kun silmät ovat puhtaat.

Wednesday, March 28, 2007

8:01PM

Olen Tampereella. Täällä on samanlaista kuin ennenkin. Olen kuitenkin itse muuttunut - onneksi! Olin täällä pelastamassa erään firman projektia ja onnistuin hyvin, ainakin tähän mennessä onnistuin vetämään sen jorpakosta, pienen pudistelun jälkeen se lähti jo mukavasti tallustelemaan ihan itsekseen. Olen ylpeä taidoistani.

Olen kaavaillut palailevani tekniikan äärelle täyspäiväisenä, ainakin toviksi. Hoitojakin teen ja ohjaan tietty, mutta päivät olen töissä. Hain kivaan paikkaan, toivottavasti pääsen, haastattelukin oli, toinen kohta, vaikuttaa hyvältä.

Yhteiselo uudessa kodissa on ollut parantavaa. Tupareita oli kahdet - lisää järjestetään tarpeen mukaan ;) Syvä yhteys. Sen voima on suunnaton.

Olen alkanut hoitaa mieltäni ja sen terveyttä. Elinkelpoisuuteeni on siis tulossa kohennusta, hyvä. Vielä muutama steppi pitää ottaa, niin voi aloittaa työn. Ne tulevat varmaan lähiaikoina.

Rakkaus parantaa.

Current mood: impecable

Wednesday, January 31, 2007

4:09AM - Heittäytymistä

Enää vajaa pari viikkoa muuttoon. Olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Ehkä se on normaalia. En olettanut että näin kävisi, ainakaan näin pian. Sitä saa, mitä pyytää ja kyllä muistan pyytäneeni jotain tämän tapaista. Olinkohan riittävän tarkka pyynnössäni. No tunteistani olen varma, mutta ajatukseni liikkeet vähintäänkin häilyviä. Samoin pohdituttaa myös "tulen" vähäisyys tällä hetkellä - aiemmin kun olen rakentanut suhteita pelkästään sen varaan. Ota nyt tästä selvää. Peura ja karhu, voimaeläimeni, opastakaa minua.

En pitänyt siitä, että vuokraemo ei antanut alennusta vuokrassa, vaikka lähden jo puolesta kuusta ja sit se aikoo rempata tätä asuntoa. Voin tietenkin pitää tätä loppukuun ja penätä sitä kautta oikeuksiani, mutta kun oikeasti lähden jo aiemmin, niin miksi tekisin sen. Olen siis se fiksumpi tässä, vai olenko sittenkään?

Olen onnistunut kehittämään taas rinnakkaisia projekteja. Pitää siis kehittää voimavaroja ja aikaa myös niille. Tänään oli masennuspäivä, mutta se taisi mennä ohi, koska nukuin niin paljon, että en voinut riittävän pahoin. Huomenna ehkä sujuisi paremmin, mutta velvoitteet kutsuvat. Nyt uhkun varmuutta, mutta viekö väsymys voiton. Ei tässä enää ehdi kunnolla lepäämäänkään.

Tai sitten kaikki menee täydellisen luovasti...

Wednesday, January 3, 2007

9:52AM - Jumi

Selkä on jumissa, samoin etureidet, lonkat ja pakarat. Samaa jumia kaikki tyyni. Yritin kuupäivästä huolimatta joogata ja sillä karistaa tuon jumin. En pystynyt, se vituttaa suuresti, kipu oli liikaa tällä hetkellä niin herkästi ahdistuvalle mielelle.

Kone pitää ihan kaameeta meteliä ja pitäis tehdä töitä. Ei huvita. Ei huvita yhtään. Ei enää edes paljon tehtävää. Normaalivireessä saisin ainoan keskeneräisen homman kuntoon alle kahdessa tunnissa. Nyt siihen tuntuu kuluvan päiviä. Odottelen vain, että koska se alkaa häiritsemään muitakin. Kohta. Ehkä tänään.

Lähden ulos kävelylle/lenkille, jos saisin vähän happea noihin lonkkiin. En nukkunut kovinkaan hyvin viime yönä. Pakaroita kun särki. Ihme tiukkis olen, kun kärsin moisesta.

Tuesday, January 2, 2007

6:23PM - Lisää romua

Kämppä on ihan sekaisin, ehkä se heijastelee mun mielentilaani. Pitäisi tehdä töitä, mutta en saa otetta. Ei huvita. Mitä hyötyä siitä on, kurjemman olon saa, kun jättää tekemättä. Olo on hieman nuhainen, tänään on täysikuu, olen silloin usein voimissani, en nyt, teenköhän itseäni kipeäksi.

Luin illalla taas yhtä masennuksesta kertovaa kirjaa. Tutulta kuulostaa. Olen ollut masentunut jo pitkään. Tosin en millään haluisi sulattaa ajatusta, että on keksitty joku käsite nimeltä masennus ja liitetty siihen joku toiminta ja oireet. Onkohan sitä edes ollut olemassa, ennenkuin joku ilkeä todellisuuden silpoja nimesi sen? Tuskinpa.

Heräsin tänään kahdelta, sit tein yli tunnin suolihuuhtelua, se on ainoa asia jossa olen viime aikoina saanut onnistumisen elämyksiä. En tänään nähnyt juuri päivänvaloa, se ei varmaankaan tee masennukselle hyvää. En myöskän joogannut. Söin sentään, mutta kiehutin linssit levylle, en ole vielä siivonnut sitä. Miksi vaivaivautua, miksi ylipäätään tehdä yhtään mitään?

Korvaankin sattuu. Täällä kämpässä on edelleen Marjan hankkima hylly. Haluan sen helvettiin täältä. Mahdollisimman nopeasti, en ole vielä soittanut kierrätyskeskukseen tai joillekin, jotka sen voisivat hakea.

Korttini vanhenee joogakoululle, enkä edes sitä käytä. Rahaakaan ei juuri ole joulun jäljiltä. Tai no ei se pelkästään joulu sitä vähentänyt. Niin voisi kai mennä jonnekin terapiaan, mutta nekin maksavat, mitä siis tehdä, vittu, ei niin yhtään mitään.

Väsyttää, kello on kuusi illalla, ei oikein kannata mennä vielä nukkumaankaan, enkä varmaan edes pystyisi. Tekee mieli karkkia, mutta se ei tee hyvää, enkä jaksa sitä edes hakea. Tekisi mieli juoda myös battery, mut sit voi heittää hyvästit aikaisin nukkumiselle. Sen aiheuttama piristys on lisäksi hyvin lyhytaikaikaista ja sit tullaan alas kovaa.

Päätä särkee. Mikään ei ole selkeätä. En halua ajatella positiivisesti, enkä voida paremmin. Silti kärsin tästä tilasta, voisikausia olen tätä rakentanut, millä se nyt yhtäkkiä katoisi. Monesti se on juuri tämä aika vuodesta, ehkä pitäisi olla enemmän valossa, ulkona ja ihmisten ilmoillla. Mutta ei ihmiset kiinnosta, ei kiinnosta juuri mikään.

En tajua miksen vaan voi mennä matolle ja alkaa harjoitella, miksen voi vaan tehdä asioita. Ilman suhtautumista, miksi kaikki pitää kierrättää mielen kautta ja tehdä sitten päin helvettiä. Ajatuksen aiheuttamaa, negatiivinen ajatuskierre, läsnäolon puute, joo tiedän kyllä kaikki ne, äiti, ei tarvitse sanoa. Ei silti auta mua, tiedän kyllä, hyvin tiedän, mutta ei silti helpota.

Olen silti huomannut, että on myös ihmisiä, jotka välittävät ja ovat kiinnostuneita. Mä en silti välitä, enkä ole kiinnostunut. Siitä tulee syyllinen olo, en pysty vastaamaan lämpöön ja myötätuntoon.

Monday, January 1, 2007

2:57PM - Paha olo

On leimannut useita päiviäni jo pitkän aikaa. Välillä on hyvä olla, mutta varsin usein on voimakas lamaannus vallannut minut. Olen ajatellut, että se on normaalia, että niin kuuluukin olla, ehkä kuitenkin asialle voi tehdä jotain. En tiedä.

En ole kirjoittanut tänne juuri sen vuoksi, että monesti minulla ei ole ollut mitään iloista tai postiivista sanottavaa. Ehkä siksi olen kieltäytynyt monesta muustakin asiasta, en koe, että omana itsenäni tuon tilanteeseen mitään kovinkaan arvokasta. Tämä on tyhmää, tiedän.

Joulut on mulle olleet viime aikoina erityisen rankkoja. Taidan skipata ens vuoden joulun. Käyn viettämässä tunnelmallisen perhejuhlan jonain muuna aikana. Tai sitten pääsen eroon tästä paskasta, eikä enää tarvitse ahdistua.

En ole elämään tyytyväinen. En ihmisiin, en asioihin, kaikessa on jotain vikaa. Epätäydellisyyttä, jota on vaikea sietää. Ja minussa itsessäni se kuitenkin vain on, sen tietäminen ei silti helpota pahaa oloa.

En ole nyt joogannut yli viikkoon. En oikein tiedä edes miksi. En tehnyt harjoitusta tänäänkään. Ehkä huomenna, kun kortti taas on voimassa. Miksiköhän se on niin vaikeaa? No siinä taas joutuu kohtaamaan oman epätäydellisyytensä. "Olen harjoitellut jo 6 vuotta, eikä lotus ole lähelläkään." - toi on ollut mun "mantrani" jo hetken aikaa. "Ei joogassa ole kyse siitä pääseekö lotus asennon vai ei", sanovat monet, ehkä se on heidän "mantransa".

Minulla on paljon ajatuksia, ne kiusaavat minua ja sanovat asioita. Ne ovat ristiriitaisia ja aihettavat minulle kärsimystä ja lamaannusta.

Sunday, December 31, 2006

11:44PM - Paavi Gregorius XIII

Kalenteri, joka ei perustu mihinkään mielenkiintoiseen tai luonnonominaisuuteen. Miksi sitä siis juhlia? Perkele.

Friday, October 27, 2006

10:23PM - Virallisen epävirallinen

Olen perustamassa yritystä. Olen täytellyt tämän päivän hakemusta. Otin myös linkin pois kotisivuiltani tänne blogiin. Ehkä siksi, että en halua kaikkien asiakkaitteni joutuvan omien myllerrysteni äärelle. Haluan olla avoin ja salailematon, sitä aion myös olla. Mutta en silti pidä tätä kaikkea ihan tyrkyllä.

Mietin jopa ihan friend sonly linjalle siirtymistä, mutta ehkä haluan että minut voi kohdata myös tulevat ystävät. Ehkä teen tästä jonkinlaisen tasapaino-ratkaisun, joita olen opetellut viime aikoina tekemään.

Saturday, October 14, 2006

11:31PM - Viha, suru, rakkaus, viha, suru, rakkaus...

Suru, suru, suru
Viha, viha, viha
Yksinäisyys, yksinäisyys, yksinäisyys
Rakkaus
Yksinäisyys, yksinäisyys, yksinäisyys

Siinä on ollut minun mantrani viime aikoina. Ei hyvä. Hyvä mantra olisi kai rakkaus, rakkaus, rakkaus jne. Tai ainakin siinä kutsuisi jotain hyvää itselleen. Minä en tee niin. En tiedä miksi.

Olen ujo, jätän paljon asioita tekemättä sen vuoksi. Äsken olin Kaapelitehtaalla Amma tilaisuudessa. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä yksinäiseksi. Siellä oli tuttuja, mutta eristäydyin, koska ajattelin, että ne eivät kuitenkaan halua olla kanssani. Näin ajattelen monesti ja monissa tilanteissa. Ehkä olen yhteensopiva vaan todella harvojen ihmisten kanssa. Kärsin tästä piirteestäni, se sai minut tänään olemaan ottamatta sitä halauksen jonotuslippua, koska ajattelin, että sitten huomenna. Todellisempi syy siihen on, että en kehdannut, ujoudessani en uskaltanut. Olin yksin, vaikka olihan siellä muitakin, mutta niin, olen tällainen ja vihaan sitä. Lisäksi se näyttää vielä kaikenlisäksi ihmisten silmiin ylimieliseltä käytökseltä. Ja ehkä se tavallaan onkin, kuvittelen heidän halveksivan minua ja se jos mikä on ylimielistä. Tietenkin he tekevät myös työtä käskettyä.

Ehkä menen sitten huomenna tai ehkä en. Tekosyiksi tänään menemättä olemiseen ajattelin myös, että menen aikaisin nukkumaan, koska huomenaamuna jooga. Tämä on todellakin tekosyy. En todellakaan mene ennen kahtatoista nukkumaan. Voisin ehkä vieläkin mennä mutta en mene, sensijaan kärsin, kuin tekisin jotain. Sama tunne kuin limudiskoissa teininä. En voinut mennä juttelemaan tytölle, joka minua kiinnosti, en sitten millään ja jos jossain tilanteessa tapahtui ihme ja päädyin keskustelutilanteeseen, niin en todellakaan saanut mitään järkevää ulos suustani. Pystyn olemaan rohkea vain roolin takaa ja se on todella säälittävää. "Rakasta itseäsi", joo joo. Tajuan älyllisesti ohjeen viisauden, mutta en sitä kuitenkaan tee. Minä vihaan itseäni ja teen itselleni pahaa todella paljon.

Joogaopettajani hylkäsi minut. Tein hänelle www-sivut ja ylläpidin niitä, leikkasin sarjat dvd:lle ja rakensin dvd:n, kävin hänen kursseillaan hyvin usein, sekä olin hänelle ystävä. Sitten kun yhteistyö sivujen kanssa tuli päätökseen ja lähetin viimeisen laskun töistäni, suuruudeltaan yhtä vaatimattoman kuin aiemminkin, ajauduimmekin erimielisyyksiin. Hän ei suostunut maksamaan. Asiasta neuvottelu venyi ja venyi, eikä hän enää tuntunut reagoivan asiaan, vaikka laskin laskun hintaa jo naurettavan pieneksi työmäärään nähden. Poistin siis ne toiminnot, joista hän ei suostunut maksamaan. - Kuitenkin niin, että se ei näkyisi ulkopuolisille, vaan kiinnittäisi vain hänen huomionsa. Minusta tuntui todella epäreilulta maksamattomuus varsinkin, kun en pyytänyt paljoa. Tähän hän reagoi hyvin voimakkaasti ja sanoi luottamuksen olevan mennyttä. Hän kuitenkin maksoi laskun, mutta samassa yhteydessä totesi, että ystävyys on mennyttä. Myöhemmin hän ilmoitti peruuttaneensa ilmoittautumiseni hänen kursseilleen. Myöhemmin tuli vielä selväksi se, että hän ei todellakaan ole halukas enää päästämään minua kursseillensa. Siinä.

Asian käsittely on minulla edelleen vaiheessa, tällä hetkellä koen surua.

Nyt alkoi väsyttää ja itkettää. En ole itkenyt sitten... En muista. Tuntuu kuin en olisi koskaan itkenyt. Tai no itkin silloin kun olin 19 vuotias ja äiti kertoi kummitädiltäni kuullun uutisen, että tyttöystäväni oli pettänyt minua. Ja tapa millä hän sen sanoi... Silloin muistan itkeneeni. Niin ja papan hautajaisissa. Tai kun lapsena sain mutapallosta päähän uimarannalla jossa aina kävin. Tai kun äiti ja isä tappelivat. Tai kun mummo ja täti antoivat piiskaa. Ja... Onhan noita. Mutta nyt ei tule tippaakaan.

Syvissä vesissä uin. Huomenna klo 8 harjoitus. Olen siis Linon kurssilla. Olen illan aikana hörppinyt 4 pulloa olutta. Huu. Olen niin epäjoogi, ett' kurssin aikana melkein kännään. Vetäkää tästä omat johtopäätöksenne. En ole mikään pyhimys koskaan ollutkaan, enkä todellakaan mikään puritaanijoogi, kaukana siitä. Olen ihan paska joogi. Ei minusta ole mihikään, en pääse edes baddmasanaa, vaikka olen tehnyt tätä jo 6 vuotta. Polveni on paskana ja asenne ihan tukossa. Tiedän, että jooga ei ole tuota, mutta silti koen näin, olen siis vieläkin pienenpi, halveksuttava maan matonen. Jolla on aivan vitun iso orjuuttava ego. Saatana.

Nyt on jo parempi olla. Välillä täytyy vähän päästellä ulos, jopa näin julkisesti. Pelkään usein, mitä ihmiset keksivät ajatella minusta. Mutta tuskin ne edes paljon minua ajattelevat. Mutta ehkä tämä selittää sitä, että miksi en aina näytä niin hyvinvoivalta. Jos tällaisia asioita pyörii päässä, niin ei voi voida kovin hyvin. Pyörii siellä muutakin. Olen hyvin hyvin lempeä ja rakastava ihminen. On myös ihmisiä jota rakastan hyvin hyvin syvästi ja he saavat minut taas muistamaan, että voisin myös hieman rakastaa itseäni. Ehkä sinä olet yksi niistä. Minusta tuntuu, että olet. Kiitos.

Current mood: crazy

Monday, October 9, 2006

2:23PM - Weak and powerless ...

... over me.

Älkää ostako Timberland housuja. Hajoo heti. Prkl. Tai jos ostatte, niin älkää ainakaan ostako niitä Kampin Timberland liikkeestä. Tyly palvelukin. En tajunnut, että niitä EI saa käyttää, jotta kestäisivät.

Jenkkilässä on mennyt läpi kidutuksen käyttäminen kuulusteluissa, joka rikkoo geneven sopimusta. Venäjällä taas murhataan poliittisia toimittajia oikein urakalla ja valtion ylin johto ei kommentoi asiaa. Kylläpäs asiat tuntuvat olevan taas vaihteeksi oikein kunnolla päin helevettiä tuolla maailmalla. Mikähän planetaarinen jakso nyt mahtaa olla meneillään.

Hyvä päivä silti on ollut tänään. Elämä on maistunut elämältä.

Monday, October 2, 2006

4:52PM - Viha asuu ajatuksissa

Valvoin viime yön vihan ja kostonhalun kourissa. Olen niin hyvin aivopesty siihen, että kosto on paha, että en meinannut mitenkään saada mistään todellisesta kiinni. Halusin kostaa, mutta samalla kielsin sen halun itseltäni. Tilanne oli kamala. Uskon, että kosto on toimiva silloin kun on pystynyt luopumaan vihasta ja pelosta. Tosin kun niistä on luopunut, niin voi olla, että kostonhalukin katoaa. Omassa tunnetilassa oli paljon vihaa ja pelkoa. Vihassa ja pelossa suoritettu kosto on tuhoisaa erityisesti kostajalle. Se ei tuo hyvitystä tilanteeseen.

Mutta miten päästä eroon vihasta. Minulle toimiva vastaus tuli jokin aikaa sitten. En tosin silloin sitä vielä oivaltanut, saatikka käyttänyt. Mutta viime yönä, kun aloin paperille suunnitella kostoani, tuo ajatus puhutteli minua. Viha on tavallaan ajattelua, siinä pyrkii hallitsemaan jotain epämiellyttävää asiaa kohdistamalla siihen vihaa. Sitä pyörittelee mielessään yrittäen päästä sen niskan päälle saavuttaakseen taas oman voimantunteensa. Tuo mielen myllerrys johtaa helposti suuttumukseen ja haluun kostaa, saadakseen paremman olon. Tämä on siis vaihtoehto, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Suru on se vaihtoehto. Suru on ollut mulle vieras ajatus, en ole pitänyt siitä ajatuksena. Eikä se ajatuksena olekaan mitään mielekästä. Mutta se tunteena on kuitenkin avaava ja puhdistava, se kykenee viemään vihan ja kostonhalun pois. Se on lyhin reitti vapauttaa itsensä mieltä orjuuttavasta vihasta, pelosta ja kostonhalusta. Sekuntti surua riitti neutraloimaan kostonhaluni ja sain pian untakin.

Tänään olo on ollut varsin kevyt, vaikka tälle päivällekin on tullut pettymyksiä. Olen kuitenkin pystynyt ottamaan ne aidosti vastaan ja ymmärtämään. Rakkaus avautuu aivan uudella tavalla kun kohtaa sen vihan poistumisena. Kaikki on rakkautta, mutta viha on ajatuksen luoma harha. Suru on puhdistava vesi, suolaiset kyyneleet, jotka huuhtovat pois myrkyn silmistä, jotta voisi taas nähdä paremmin.

Monday, September 25, 2006

12:01AM - Ei tylsiä päiviä ole juurikaan ollut näkyvissä

Eipä ole pitkään aikaan ei.

Kieli perustuu kaikennäköisiin hassuihin sääntöihin. Joihin jotkut jopa hukkuvat.

Kieltosana, subjekti ja objekti. Matematiikan kieleen laajennettuna premissi, implisiitti ja muita hienoja sanoja. Kätevästi tallentavat palikan näköisiä skenejä maailmasta ja sitten ne nimetään säännöiksi. Säännöistä saadaan vielä jatkoajateltaessa myös teorioita.

Tämänkaltaisia sääntöjä on paljon, mutta ei kuitenkaan koskaan niin paljoa, kuin universumissa on tietoa. Tieto on nähtävissä ja todettavissa suoraan. Aistimalla vain energiavirta, luonnollinen energia virta, energian puhtain luonne universumissa, vailla kielten ja matematiikan "harhahuntua", kuun sirppiä, joka peittää taakseen totuuden ja tuo peitteeksi "samsaran" - eli ajatellun totuuten. Vain ajatuksen tasolla elävä totuus alistaa mielen valtaansa, kasvavaan kuristavaan valtaan, repien sitä irti...

jatkuuCollapse )

Friday, September 22, 2006

2:02AM - Mallailen täällä

Fengshui jälleen...

Siinä onkin tullut vastaan paljon kaikkea outoa. Ehkä se, että pitää luottaa omaan sisimpään niissä asioissa, jotka ovat itselle tärkeitä. Oma tunne on monesti se oikeassa oleva ja muiden tulkinnat vaan suurpiirteisiä arvailuja. Vain sinä itse tiedät totuuden. Tunnet sen. Sitä ei voi kukaan muu kertoa. Joten parasta uskoa, että näin on.

Ihmisen tulisi kuulla sisintään, silloin jopa kun se neuvoo tekemään jotain epätavallista. Kuten vaikka siirtelemään ympäröiviä esineitä uuteen järjestykseen. Erityisesti juuri silloin. Oma reviiri pitää olla kunnossa. Jos ei, niin pikku eläin kärsii.

Nyt puran vähän tänne. Perkele. Enkö sitten millään tajua sitä, että... No en näköjään. Ei kun tajusin, juuri äsken tajusin. Mahtavaa. Olen ollut niin tyhmä. Tajusin sentään nyt. Loppujen lopulta.

Ajattelin olla available hoitamaan ihmisiä. Sitä varten ajattelin tehdä muutamia tekoja. Laittaa sivuilleni tietoa shiatsusta ja muuta tarpeellista, kuten aikoja, milloin teen hoitoja.

Kipu on monesti vain pysähtynyt tila kehossa, jonka voi lempeästi taas ohjata liikkeelle, jolloin se katoaa. Tällaisiin seikkoihin perustuu shiatsu.

Kehon yleiset lukot ja esteeksi koettavat tekijät eli mentaalis-fyysiset lukot avautuvat helpoiten kehosta. Kohdistamalla lukkoon avaavaa, välillä pureutuvaa ja välillä periksiantavaa ja myötäilevaa - voimaa. Se paljastaa itsensä ja hoidettava itse voi tiedostaa lukon ja jännityksen, täten avaten sen omaan tahtiinsa.

Rentous ja vahvuus - Yksi ja sama lopulta.

Irtipäästäminen ja kiinni ottaminen. Heittäminen, heittäytyminen. Keskittyminen, maaduttuminen.

Keho on monesti mielen myrskyn toteutuspaikkana. Asiat eivät pysy paikallaan pelkästään päässä, vaan kriisiytyneet ajatukset alkavat heijastella kehossa kipuna, jumuitumisena, toiminnan estymisenä tai ylivilkkautena.

Nukukkuvat alueet kehossa. Tiedostamattomassa tilassa. Monilla kehon alueilla tuntemus on vakiintunut ja eikä alue tavallaan enää "hengitä". Lämmön tunteminen ja yleinen vireys ovat laskeneet näillä alueilla

Hoitoon asettuminen, nukahtaminen ja täydellinen rentous.

Myös mieli saa hoitoa ja lepoa.

Astangajooga ja shiatsu - synergia

Astangajoogan aloittamisen tai harrastamisen seurauksena kehossa käynnistyy muutos alueilla, jotka ovat muuten varsin nukkuvassa tilassa. Tuntemusten myrskyt voivat olla suuret. Silloin kaipaa kosketusta oman kehonsa ulkopuolelta. Yhteys muuhun maailmaan on kehon eräs tehtävistä. Sellainen voi unohtua sisäisen maailman tutkailumatkoilla.

We have many hearts - But one soul

Huh, on tapahtunut vaikka mitä päiväkirjamerkinnän aiheisia tapahtumia. Mutta olen ollut jotenkin writer's block tyyppisessä tilassa. Olen kirjoittanut kyllä, mutta nyt vasta kiteytyy. Ehkä se johtuu kuunvaiheesta.

Navigate: (Previous 20 entries)